Vaikka ATM-valitus onkin nykyään melko pitkälle tyhjiin ammennettua ja vaikuttaa pitkälti kuolleen hevosen hakkaamiselta, ajattelin nyt tehdä kuitenkin blogin, joka kertoo kehityksestäni kohti Ylemmyyttä, ts. kehityksestä kohti siksi korkeaa seksuaali- ja parisuhdemarkkina-arvoa, että voisin tehdä valintoja eri naisten väliltä, ts. että löytäisin sellaista naisseuraa, joka edes jossain määrin stimuloisi minua sekä seksuaalisesti että älyllisesti.
Joskus muinoin nimimerkki "Ihmettelijä" oli jättänyt Ihmissuhde-Henryn kommenttiosastolle seuraavan kommentin:
Kohta 3: Itse asiassa pidän tyyliäni melko hyvänä, sellaisena, että se ei sen enempää houkuttele naisia kuin työnnä heitä kauemmaksikaan. Mutta jos ajatellaan myös muita sellaisia ulkoruumiillisia seikkoja, joilla voi olla vaikutusta markkina-arvoon, ajatuksenani on värjätä hiukset mustiksi ja hankkia korvakorut. Toki uusia vaatteitakin on tarkoitus hankkia, väriltään mustia, ehkä housuja lukuunottamatta. (Tietenkin värjään hiukseni ja hankin korvakorut ja uudet vaatteet vasta sitten kun olen hieman laihtunut; muuten niiden hankkiminen saattaisi vaikuttaa hieman säälittävältä.) Tyyli on valittu paitsi omien visuaalisten preferenssien mukaan myös sen mukaan, miten voisin parhaiten maksimoida naismenestykseni: luulisin, että liiallinen trendikkyys pudottaisi ison siivun naisista pois, samoin kuin liika "hevimäisyys" pudottaisi myös ison siivun naisista pois. Ajatus on siis jonkilaisesta välimuodosta, joka miellyttäisi mahdollisimman monien silmää. (Olisi tietysti mielenkiintoista tutkia, kannattaisiko naismenestyksen maksimoimiseksi keskittyä johonkin tiettyyn ryhmään vaiko yrittää tavoitella jokaisen eri ryhmän naisia.)
Kohta 4 ja 5. Baarin meno ei tuottane hankaluuksia, sillä minulla on riittävästi kaljaan- ja naisiinmeneviä kavereita (4-6). Markkina-arvoltaan he kaikki ovat vähintään KTM:ä; lisäksi luulisin, että vähintään kaksi heistä kyllä käy mainiosti myös YTM:stä. Liikun siis useimmiten markkina-arvoltaan minua ylempitasoisten seurassa. (Kirjoitan ehkä myöhemmin siitä, millainen olisi optimaalinen kaveriseurue naistensaannin kannalta.) Naisille puhuminen onkin sitten se ongelmien alfa ja omega: jo ajatus siitä, että menisin oma-aloitteisesti puhumaan tuntemattomille naisille, herättää äärimmäistä ahdistusta; ja sitä paitsi jos joskus saisin jonkinlaisen puheyhteyden luotua, se katkeaisi hyvin nopeasti siihen, etten saisi sanaa suustani; en nimittäin osaa lainkaan ns. lörpötellä, ts. puhua niitä näitä ilman varsinaista puheenaihetta, vaan kaipaan myös puheenaiheeksi jonkin (minua henkilökohtaisesti koskettavan) aiheen, jotain konkretiaa; ja koska noin 95 prosentille naisista ne puheenaiheet, jotka minua kiinnostavat, ovat hyvin epäkiinnostavia, luulen, että ainoa keino saada naisia on kehittää ulkoista olemusta niin paljon, että nuo epäkiinnostavat aiheet muuttuvatkin naisten suussa "kiehtoviksi" ja "mielenkiintoisiksi", sen sijaan että ne olisivat "tylsiä" ja "nörttimäisiä".
Sanottakoon lopuksi vielä se, että vaikka minulla ei koskaan ole naista ollutkaan, se ei johdu yksinomaan naisista, vaan myös ja ennen kaikkea minusta. Saan katsekontakteja naisilta melko usein, ja muutaman kerran baarissa naiset ovat tulleet minua iskemään, yksi (ikäiseni, melko söötti) jopa kysyi, olenko varattu, ja tuli lähes syliin istumaan, ja toinen (tosin minua 10 v. vanhempi) kysyi suoraan, lähdenkö heille. Mutta koska ahdistus tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa on ollut täysin sietämätön, olen keksinyt jonkin verukkeen, jolla luistaa tilanteesta. Toisin sanoen kuvittelisin, että ulkoiselta olemukseltani olen lähempänä keskitasoa kuin alempaa tasoa, mutta koska sosiaaliset taidot ovat olemattomat ja joissakin tapauksissa jopa syvempää kanssakäymistä estävät, laskee markkina-arvoni kyllä melko alas. Mutta nyt suunta on siis ylöspäin!
Joskus muinoin nimimerkki "Ihmettelijä" oli jättänyt Ihmissuhde-Henryn kommenttiosastolle seuraavan kommentin:
Muutama kommentti tähän kommenttiin. Kohta 1 ja 2: Koska en voi sietää punttisaleja, en ala myöskään niillä käymään; sen sijaan teen kotona punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä iltaisin. Ylipainoa on jonkin verran (painoindeksi n. 25,5), ja ajattelin kyllä hieman laihduttaa. Koska urheilen melko paljon (pelaan joukkuelajia), uskon, että pelkkä makeisten ja muiden herkkujen jättäminen ruokavaliosta pois pudottaa painoa; lisäksi aloitan talvella säännöllisen hiihtämisen tavoitteenani alittaa Pirkan-hiihdossa kahdeksan tunnin raja. Kasvoille on paha tehdä mitään, mutta luulisin, että siitä naismenestys ei jää kiinni: yläasteella kuulin muutaman kerran (tyttöjen suusta), että olen "älyttömän" söpö, ja eräässä kuvagalleriassa, jossa minulla on kuvia, tuntemattomat tytöt ovat muutamaan otteseen kommentoineet söpöyttäni.Olen hiukan huvittuneena seurannut tämän blogin ympärillä käytävää keskustelua siitä millainen ihminen on ATM ja millainen YTM. Vaikuttaa (omiin kokemuuksiini perustuen) loppujen lopuksi harvinaisen helpolta muuttua ATM:stä YTM:si.
1. Alkakaa käymään punttisalilla / ostakaa painot kotiin. Reilun puolen vuoden treenaaminen 1/2 tuntia kerrallaan neljänä viitenä päivänä viikossa muuttaa sen rimpuloimmankin jannun lihaksikkaammaksi. Sitten ei tarvitse hävetä huonoa kuntoaan.
2. Jos olette ylipainoisia, niin lisätkää oikea ruokavalio + lenkkeily yllä mainittuun.
3. Ostakaa uusia, hyvännäköisiä vaatteita.
4. Menkää sinne baariin viikonloppuna.
5. Keksikää jotain sanottavaa naisille.
Kohta 3: Itse asiassa pidän tyyliäni melko hyvänä, sellaisena, että se ei sen enempää houkuttele naisia kuin työnnä heitä kauemmaksikaan. Mutta jos ajatellaan myös muita sellaisia ulkoruumiillisia seikkoja, joilla voi olla vaikutusta markkina-arvoon, ajatuksenani on värjätä hiukset mustiksi ja hankkia korvakorut. Toki uusia vaatteitakin on tarkoitus hankkia, väriltään mustia, ehkä housuja lukuunottamatta. (Tietenkin värjään hiukseni ja hankin korvakorut ja uudet vaatteet vasta sitten kun olen hieman laihtunut; muuten niiden hankkiminen saattaisi vaikuttaa hieman säälittävältä.) Tyyli on valittu paitsi omien visuaalisten preferenssien mukaan myös sen mukaan, miten voisin parhaiten maksimoida naismenestykseni: luulisin, että liiallinen trendikkyys pudottaisi ison siivun naisista pois, samoin kuin liika "hevimäisyys" pudottaisi myös ison siivun naisista pois. Ajatus on siis jonkilaisesta välimuodosta, joka miellyttäisi mahdollisimman monien silmää. (Olisi tietysti mielenkiintoista tutkia, kannattaisiko naismenestyksen maksimoimiseksi keskittyä johonkin tiettyyn ryhmään vaiko yrittää tavoitella jokaisen eri ryhmän naisia.)
Kohta 4 ja 5. Baarin meno ei tuottane hankaluuksia, sillä minulla on riittävästi kaljaan- ja naisiinmeneviä kavereita (4-6). Markkina-arvoltaan he kaikki ovat vähintään KTM:ä; lisäksi luulisin, että vähintään kaksi heistä kyllä käy mainiosti myös YTM:stä. Liikun siis useimmiten markkina-arvoltaan minua ylempitasoisten seurassa. (Kirjoitan ehkä myöhemmin siitä, millainen olisi optimaalinen kaveriseurue naistensaannin kannalta.) Naisille puhuminen onkin sitten se ongelmien alfa ja omega: jo ajatus siitä, että menisin oma-aloitteisesti puhumaan tuntemattomille naisille, herättää äärimmäistä ahdistusta; ja sitä paitsi jos joskus saisin jonkinlaisen puheyhteyden luotua, se katkeaisi hyvin nopeasti siihen, etten saisi sanaa suustani; en nimittäin osaa lainkaan ns. lörpötellä, ts. puhua niitä näitä ilman varsinaista puheenaihetta, vaan kaipaan myös puheenaiheeksi jonkin (minua henkilökohtaisesti koskettavan) aiheen, jotain konkretiaa; ja koska noin 95 prosentille naisista ne puheenaiheet, jotka minua kiinnostavat, ovat hyvin epäkiinnostavia, luulen, että ainoa keino saada naisia on kehittää ulkoista olemusta niin paljon, että nuo epäkiinnostavat aiheet muuttuvatkin naisten suussa "kiehtoviksi" ja "mielenkiintoisiksi", sen sijaan että ne olisivat "tylsiä" ja "nörttimäisiä".
Sanottakoon lopuksi vielä se, että vaikka minulla ei koskaan ole naista ollutkaan, se ei johdu yksinomaan naisista, vaan myös ja ennen kaikkea minusta. Saan katsekontakteja naisilta melko usein, ja muutaman kerran baarissa naiset ovat tulleet minua iskemään, yksi (ikäiseni, melko söötti) jopa kysyi, olenko varattu, ja tuli lähes syliin istumaan, ja toinen (tosin minua 10 v. vanhempi) kysyi suoraan, lähdenkö heille. Mutta koska ahdistus tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa on ollut täysin sietämätön, olen keksinyt jonkin verukkeen, jolla luistaa tilanteesta. Toisin sanoen kuvittelisin, että ulkoiselta olemukseltani olen lähempänä keskitasoa kuin alempaa tasoa, mutta koska sosiaaliset taidot ovat olemattomat ja joissakin tapauksissa jopa syvempää kanssakäymistä estävät, laskee markkina-arvoni kyllä melko alas. Mutta nyt suunta on siis ylöspäin!
No comments:
Post a Comment