Apdeit

Jaahas. Viikonloppu takana, saldona se, että kaljaa meni paljon ja rahaa vielä enemmän. Perjantaina olimme terassikierroksella, joka jatkui lopulta sitten yöneljään, ja lauantaina piti rauhallisesti fiilistellä kalastuksen ja saunomisen merkeissä, ja niin tapahtuikin, mutta koska on käpy selä alla ja tuli alla varpaiden, kyllähän se lopulta baariinmenoksi ratkesi; ja kuten yleensä käy, baarissa tuli oltua ns. tappiin asti.

Naisrintamalla ei mitään merkittävää tapahtunut. Muutamia katseita vaihdoin satunnaisten tyttöjen kanssa, mutta koska en taaskaan osannut tulkita, olivatko ne katseet jonkinlainen aloite vaiko vain ns. ylimalkaista ihmisten tsekkailua, en tehnyt asialle mitään. Olen nyt yrittänyt googlata jonkinlaista vinkkiä ko. aiheeseen, so. siihen, kuinka pystyisi ns. lukemaan ihmisiä paremmin, mutta huonolla menestyksellä; ja jos ihan totta puhutaan, en kyllä usko, että niistä voisi mitään apua olla.

Masentavin hetki baarissa ATM:lle kai on se, kun hitaat lähtevät käyntiin. Vielä masentavampaa on se, jos kaikki kaverit ovat siksi komeita, että saavat aina tanssiseuraa: silloin jää yksin pöytään istumaan ja näyttää varmasti hyvin säälittävältä tapaukselta. Ja kun on seurannut, kuinka kavereita tullaan hakemaan tanssiin ja itse jää ilman kutsua, on itsetunto laskenut niin alas, ettei kehtaa ketään pyytäkään. No, onhan minua nyt joskus tanssimaankin pyydetty, mutta kyllä ne kerrat hyvin harvassa ovat olleet.

Viikonlopun kännäys tekee tietysti hallaa laihdutukselle. Kaljassa, jota nyt yleensä kuluu vähintään ja yleensä enemmän kuin 10 pulloa pohjaksi ennen baareilua, on kaloreita noin 50 desissä. 10 kaljaa on 30 desiä, ja 30 kertaa 50 on 1500. Mikä on paljon. Eikä se jää siihen: baarissa saattaa hyvinkin tulla vielä puolet lisää. Asialle ei kuitenkaan oikein voi mitään: koska 1) tavoite on naisten saaminen, koska 2) lähes kaikki ne tilaisuudet, joissa voin naisia tavata, rajautuvat sellaiseen viitekehykseen, jonka sisässä alkoholilla on merkittävä osuus, kuten baareiluun tai "bileisiin", ja koska 3) vaikka olen humalassakin sosiaalisesti äärimmäisen kömpelö, kykenen silloin edes jonkinlaiseen keskusteluun - eli koska nämä kolme seikkaa ovat voimassa, on todennäköistä, että kaljanjuonnista saatava hyöty on suurempi kuin sen tuomat haitat. Ja sellainen maailmankatsomus, joka ei pohjaudu todennäköisyyksille ja kustannus-hyöty -ajatteluun, ei ole mielekäs.

Päivitys taas!

Taas tuli jalkapalloa pelailtua ja hieman punnerrettua. Söin taas jäätelön, mutta koska muuten söin oikein terveellisesti, olen melko varma, että tänäkin päivänä jonkin verran laihduin.

Tulkoon julki se, että opiskelen nörttiaineita. Itse kukin voi pohtia, mitä nämä aineet ovat. Myös harrastukseni ovat osittain nörttimäisiä, samoin kuin lukemani kaunokirjallisuus (tietokirjallisuuden lukeminen on tietysti lähes an sich nörttimäistä, varsinkin jos sitä lukee omaksi ilokseen), ja samoin kuin lähes kaikki seuraamani televisio-ohjelmat; ja siksi olenkin pohtinut, pitäisikö minun konstruoida itselleni sellaisia harrastuksia, jotka potentiaalisesti herättäisivät potentiaalisissa tytöissä kiinnostusta.

Josko sitä vaikka opiskelisi hieman biologiaa. Lähinnä kai siksi, koska A) se on kiinnostavaa, ja koska B) arvioisin, että biologianopiskelijoista suuri osa on tyttöjä. Lisäksi on todennäköistä, että nämä tytöt ovat sellaisia, joista osa saattaisi hyvinkin herättää mielenkiintoni, ja ehkä myös vice versa. Tämä siksi, koska pidän todennäköisenä, että ainakin osalla biologiaa opiskelevista tytöistä on minuun vetoavia ominaisuuksia, joista mainittakoon seuraavat:

1) Kykyä sellaiseen opiskeluun, joka ei vaadi pelkästään ulkolukua ja ahkeruutta, vaan myös kykyä loogiseen päättelyyn. (En sano älykkyyttä, koska se tuntuu jotenkin tyhmältä ja nololta, sellaiselta, mitä joku sosiologiaa ja naistutkimusta päntännyt "akateeminen nainen" saattaisi sanoa miehessä arvostavansa.

2) Mielenkiintoisuutta. Sillä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että vaikka suurin osa ihmisistä sanookin olevansa ihan "kreisejä", "sekavia" ja "hulluja", niin todellisuudessa kun hieman pintaa raaputtaa, lähes kaikkien pinnan alta paljastuu puuduttava tylsimys, jonka "irtiotto arjesta" on "hauskanpito" jossain festareilla, silloinkin kännissä[*]. Mielenkiintoisuus ei siis ole pintaa ja kuorrutusta, vaan jotain syvempää ja merkityksellisempää, jonkinlaista elämänasennetta; tarkemmin en sitä tässä osaa määritellä.

Vaihtoehto biologialle olisi syventää kansanperinteen ja -musiikin harrastusta. Tämä olisi hyvä vaihtoehto, koska A) osalla kansanperinnettä ja -musiikkia harrastavilla tytöillä on yllämainittuja ominaisuuksia (vaikkakin ominaisuus 1 saattaa olla harvemmassa kuin biologianopiskelijoilla), ja koska B) minä olen kiinnostunut sekä kansanperinteestä että -musiikista.

[*] En tietenkään ole päihteiden käyttöä vastaan. Päinvastoin, päihteet ovat rikastuttaneet ja todennäköisesti tulevat jatkossakin rikastuttamaan elämääni monin tavoin. Sen sijaan siinä, että tietoisesti otetaan jonkinlainen "irtiotto" alkoholin avulla ja sen jälkeen taas palataan "arkeen", on jotain luotaantyöntävää. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että jos joku sanoo olevansa "absolutisti", on äärimmäisen todennäköistä, että hänellä ei ole ominaisuutta 2. Voi tietysti olla absolutisti jostakin syystä, esimerkiksi siitä, ettei pidä humalatilasta, tai siitä, ettei pidä alkoholijuomien mausta, mutta jos on absolutisti jonkin metafyysisen periaatteen vuoksi, lankeaa kyllä hyvin nopeasti tylsimysten kuoppaan.)

Päivitys; ei mitään merkittävää

Jassåå. Päivä taas kulunut. Laihdutus etenee hyvää tahtia, tänään tuli pelattua jalkapalloa ja syötyä oikein terveellisesti - aamiaiseksi muroja ja leipää, lounaalla jugurttia ja leipää, päivällä perunoita ja kalaa, nyt illalla lisää leipää. Ratkesin kyllä jäätelöön, mutta koska pelasin jalkapalloa niin hyvän tovin ja tein vielä punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä päälle, uskon, että plussan puolella ollaan, ts. että kaloreita meni enemmän kuin tuli.

Itse asiassa aloitin laihduttamaan jo kesäkuun alusta. Koska paino on pudonnut siitä noin 2 kiloa ja koska olen kuitenkin lähes joka päivä syönyt sekä jäätelön että jonkin leivonnaisen kahvin kanssa, olen melko varma, että jättämällä nämä pois pystyn vauhdittamaan laihtumista. Luulisin, että joku pieni jäätelö on joku 200-300 kaloria, samoin kuin joku pieni leivonnainen. Voi tietysti olla, että kun tuo määrä ravintoa putoaa pois, joutuu korvaamaan sen jollakin, mutta uskoisin, että vähintään 300 kaloria pystyn noilla nipistämään päivässä pois. Luulisi, että se vauhdittaisi matkaa kohti tavoitetta!

Tietysti on niin, että pelkkä laihtuminen ei riitä, sillä kuten jo aiemmin sanoin, keskeinen syy alemmuuteeni on sosiaalisen kanssakäymisen hankaluus, voisi jopa sanoa: täydellinen kädettömyys. Eli vaikka luulen, että pystyn saavuttamaan ainakin lähes ylemmän tason ulkonäön, parisuhdemarkkina-arvoni ei kuitenkaan tule kohoamaan kuin korkeintaan keskitasolle, jos siihenkään, koska en vain osaa puhua tuntemattomille ihmisille mitään. Yritän sitä parantaa, mutta vaikeata se tulee olemaan; lohdullista lienee kuitenkin se, että kaupunki, jossa asun, on sen verran suuri, että jos satunkin munamaan itseni yrittäessäni olla sosiaalinen, en joudu kohtamaan niitä ihmisiä, joiden edessä itseni olen nolannut, kovinkaan todennäköisesti uudestaan. Toisin oli vielä silloin kun asuin maaseudulla; ja voin hyvin kuvitella, kuinka surkeata olisi olla yleisesti tunnettu ATM jossain pienessä kunnassa.

Eli vielä kerran rautalankaversiona: Tällä hetkellä markkina-arvoni on yksinkertaistettuna jokseenkin seuraava: (-KTM:n ulkonäkö) + (ATM:n sosiaaliset taidot) = n. +ATM. Tavoite taas on seuraava: (-YTM:n ulkonäkö) + (-KTM:n sosiaaliset taidot) = n. KTM. Joku voisi tietysti väittää, että sosiaaliset taidot painavat parinvalinnassa paljon enemmän kuin ulkonäkö, ja näin voi hyvin ollakin, mutta koska tunnen miehiä, jotka ovat sosiaalisesti hyvin kömpelöitä mutta joilla on ollut paljonkin naisia, koska ovat verrattain komeita, uskon - ja totisesti toivon - että kun vain on ulkonäköä tarpeeksi, joku nainen ottaa sitten vaikka väkisin. Ja toivossa on hyvä elää!

Kuva 2

Innostuin nyt sen verran, että tein myös ihannetyttöystävänkin. Olisin laittanut mustan hameen, mutta en löytänyt sopivaa, sekä enemmän maihareiden näköiset kengät, mutten löytänyt sellaisiakaan.

Kuva

Eli kuva on jonkinlainen ideaaliulkonäkö, se, mitä tavoittelen. Korvakoruja on liikaa, koska yksittäiset korut olisivat maksaneet krediittejä.

Ei mitään mainittavan arvoista

Viikonloppu kului jalkapallon, kalastuksen ja baareilun merkeissä, tässä järjestyksessä, sekä perjantaina että lauantaina. Ensin hieman jalkapalloa, sitten kalaan, jonka aikana tuli juotua myös olutta, ja lopuksi baariin, jossa tuli juotua lisää olutta. Muuta alkoholijuomaa en oikein juokaan, siitäkin huolimatta että kalja on jokseenkin pahaa; mutta olen kuitenkin kehittänyt sitä kohtaan melko hyvän toleranssin, niin että kyllä se alas menee; ja sitä paitsi kaikki muut alkoholijuomat ovat vielä pahemman makuisia.

Kaikki yllämainitut aktiviteetit alkoivat poikaporukassa, joten kyseessä oli ns. male bonding eli homososiaalisuus, ts. vaikka naisia ei mukana ollutkaan, oli kyseessä naisten sorto ja alistus pahempaa laatua. Jokainen jalkapallon potku oli symbolinen potku kohti naista, jokainen virvelinheitto oli symbolinen loukkaus naista kohtaan, samoin kuin jokainen kulunut kalja oli symbolinen naisen hyväksikäyttö.

Mutta koska blogin aihe oli kertoa yrityksestä hankkia naisia, kirjoitetaan nyt jotain siitäkin. Sillä saralla tosin ei paljon mainittavaa ole. Luulen, että yksi tyttö katsoi minua hieman pitempään, mutta en osaa sanoa, katsoiko hän minua tarpeeksi pitkään: eli katsoiko hän minua siksi, että olisi toivonut minun tekevän asialle jotain, vaikkapa mennä puhumaan, vai katsoiko hän minua vain sen verran, että suoritti arviota, kannattaako minua katsoa lainkaan. Joka tapauksessa tätä mietin perjantaina baarissa monta tuntia, ja lopulta kun jossain vaiheessa kiersin baarin ympäri enkä nähnyt häntä, päättelin, että hän oli jo lähtenyt.

Launtaina kun olimme kalassa, kaksi tyttöä huuteli joltain mökiltä meitä sinne käymään - ja tottahan toki me menimme. Tämä oli tietysti minulle surkea tilanne, koska A) tytöt olivat oikein tavoiteltavan näköisiä, ja koska B) kolmesta kalakaveristani kaksi ovat melko lailla YTM:ä ja se kolmaskin vahvaa keskitasoa. Eli ainoa mahdollisuus olisi ollut se, että toinen tytöistä olisi ollut ns. sielunkumppani. Vaikka en oikein sanaa suustani saanut, osasin kyllä arvioida, että ei ollut. Itse asiassa ko. olevat tytöt olivat melko rasittavia, ja koska kukaan meistä ei vielä ollut humalassa, emme sinne pitkäksi aikaa jääneet.

Kalastuksen jälkeen joimme hetken pussikaljaa, ja sen jälkeen lähdimme baariin. Tapasin joitain vanhoja lukiokavereitani, mikä oli jokseenkin kiusallista, koska kuten sanottu, en osaa "vaihtaa kuulumisia". Keskustelu sujuikin niin, että he kysyivät ensin kysymykset, jonka jälkeen kysyin itse samat kysymykset. Lopulta se hetki, jolloin puhuminen taantuu epämukavaksi hiljaisuudeksi, on se cue, jolloin täytyy "lähteä hakemaan lisää juotavaa" tai jotain vastaavaa. Muuta launtaina ei oikein tapahtunut.

Aloitus

Vaikka ATM-valitus onkin nykyään melko pitkälle tyhjiin ammennettua ja vaikuttaa pitkälti kuolleen hevosen hakkaamiselta, ajattelin nyt tehdä kuitenkin blogin, joka kertoo kehityksestäni kohti Ylemmyyttä, ts. kehityksestä kohti siksi korkeaa seksuaali- ja parisuhdemarkkina-arvoa, että voisin tehdä valintoja eri naisten väliltä, ts. että löytäisin sellaista naisseuraa, joka edes jossain määrin stimuloisi minua sekä seksuaalisesti että älyllisesti.

Joskus muinoin nimimerkki "Ihmettelijä" oli jättänyt Ihmissuhde-Henryn kommenttiosastolle seuraavan kommentin:

Olen hiukan huvittuneena seurannut tämän blogin ympärillä käytävää keskustelua siitä millainen ihminen on ATM ja millainen YTM. Vaikuttaa (omiin kokemuuksiini perustuen) loppujen lopuksi harvinaisen helpolta muuttua ATM:stä YTM:si.

1. Alkakaa käymään punttisalilla / ostakaa painot kotiin. Reilun puolen vuoden treenaaminen 1/2 tuntia kerrallaan neljänä viitenä päivänä viikossa muuttaa sen rimpuloimmankin jannun lihaksikkaammaksi. Sitten ei tarvitse hävetä huonoa kuntoaan.

2. Jos olette ylipainoisia, niin lisätkää oikea ruokavalio + lenkkeily yllä mainittuun.

3. Ostakaa uusia, hyvännäköisiä vaatteita.

4. Menkää sinne baariin viikonloppuna.

5. Keksikää jotain sanottavaa naisille.

Muutama kommentti tähän kommenttiin. Kohta 1 ja 2: Koska en voi sietää punttisaleja, en ala myöskään niillä käymään; sen sijaan teen kotona punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä iltaisin. Ylipainoa on jonkin verran (painoindeksi n. 25,5), ja ajattelin kyllä hieman laihduttaa. Koska urheilen melko paljon (pelaan joukkuelajia), uskon, että pelkkä makeisten ja muiden herkkujen jättäminen ruokavaliosta pois pudottaa painoa; lisäksi aloitan talvella säännöllisen hiihtämisen tavoitteenani alittaa Pirkan-hiihdossa kahdeksan tunnin raja. Kasvoille on paha tehdä mitään, mutta luulisin, että siitä naismenestys ei jää kiinni: yläasteella kuulin muutaman kerran (tyttöjen suusta), että olen "älyttömän" söpö, ja eräässä kuvagalleriassa, jossa minulla on kuvia, tuntemattomat tytöt ovat muutamaan otteseen kommentoineet söpöyttäni.

Kohta 3: Itse asiassa pidän tyyliäni melko hyvänä, sellaisena, että se ei sen enempää houkuttele naisia kuin työnnä heitä kauemmaksikaan. Mutta jos ajatellaan myös muita sellaisia ulkoruumiillisia seikkoja, joilla voi olla vaikutusta markkina-arvoon, ajatuksenani on värjätä hiukset mustiksi ja hankkia korvakorut. Toki uusia vaatteitakin on tarkoitus hankkia, väriltään mustia, ehkä housuja lukuunottamatta. (Tietenkin värjään hiukseni ja hankin korvakorut ja uudet vaatteet vasta sitten kun olen hieman laihtunut; muuten niiden hankkiminen saattaisi vaikuttaa hieman säälittävältä.) Tyyli on valittu paitsi omien visuaalisten preferenssien mukaan myös sen mukaan, miten voisin parhaiten maksimoida naismenestykseni: luulisin, että liiallinen trendikkyys pudottaisi ison siivun naisista pois, samoin kuin liika "hevimäisyys" pudottaisi myös ison siivun naisista pois. Ajatus on siis jonkilaisesta välimuodosta, joka miellyttäisi mahdollisimman monien silmää. (Olisi tietysti mielenkiintoista tutkia, kannattaisiko naismenestyksen maksimoimiseksi keskittyä johonkin tiettyyn ryhmään vaiko yrittää tavoitella jokaisen eri ryhmän naisia.)

Kohta 4 ja 5. Baarin meno ei tuottane hankaluuksia, sillä minulla on riittävästi kaljaan- ja naisiinmeneviä kavereita (4-6). Markkina-arvoltaan he kaikki ovat vähintään KTM:ä; lisäksi luulisin, että vähintään kaksi heistä kyllä käy mainiosti myös YTM:stä. Liikun siis useimmiten markkina-arvoltaan minua ylempitasoisten seurassa. (Kirjoitan ehkä myöhemmin siitä, millainen olisi optimaalinen kaveriseurue naistensaannin kannalta.) Naisille puhuminen onkin sitten se ongelmien alfa ja omega: jo ajatus siitä, että menisin oma-aloitteisesti puhumaan tuntemattomille naisille, herättää äärimmäistä ahdistusta; ja sitä paitsi jos joskus saisin jonkinlaisen puheyhteyden luotua, se katkeaisi hyvin nopeasti siihen, etten saisi sanaa suustani; en nimittäin osaa lainkaan ns. lörpötellä, ts. puhua niitä näitä ilman varsinaista puheenaihetta, vaan kaipaan myös puheenaiheeksi jonkin (minua henkilökohtaisesti koskettavan) aiheen, jotain konkretiaa; ja koska noin 95 prosentille naisista ne puheenaiheet, jotka minua kiinnostavat, ovat hyvin epäkiinnostavia, luulen, että ainoa keino saada naisia on kehittää ulkoista olemusta niin paljon, että nuo epäkiinnostavat aiheet muuttuvatkin naisten suussa "kiehtoviksi" ja "mielenkiintoisiksi", sen sijaan että ne olisivat "tylsiä" ja "nörttimäisiä".

Sanottakoon lopuksi vielä se, että vaikka minulla ei koskaan ole naista ollutkaan, se ei johdu yksinomaan naisista, vaan myös ja ennen kaikkea minusta. Saan katsekontakteja naisilta melko usein, ja muutaman kerran baarissa naiset ovat tulleet minua iskemään, yksi (ikäiseni, melko söötti) jopa kysyi, olenko varattu, ja tuli lähes syliin istumaan, ja toinen (tosin minua 10 v. vanhempi) kysyi suoraan, lähdenkö heille. Mutta koska ahdistus tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa on ollut täysin sietämätön, olen keksinyt jonkin verukkeen, jolla luistaa tilanteesta. Toisin sanoen kuvittelisin, että ulkoiselta olemukseltani olen lähempänä keskitasoa kuin alempaa tasoa, mutta koska sosiaaliset taidot ovat olemattomat ja joissakin tapauksissa jopa syvempää kanssakäymistä estävät, laskee markkina-arvoni kyllä melko alas. Mutta nyt suunta on siis ylöspäin!